Miun polku valmentajaksi

Olen Sini, kolmekymppinen Joensuussa asuva oman elämäni Pocahontas ja luonnonlapsi. Valmistuin vuoden kestävästä traumainformoidun integrativiisen muutos- ja palautusmivalmentajan koulutuksesta syksyllä 2024.  Jonkinlaista ydinminuuttani voisi olla herkkyys, maanläheisyys, hyväntahtoisuus ja uteliaisuus elämää kohtaan. Aikaisempina koteinani on ollut Helsinki, Meksiko, Thaimaa, Costa Rica ja Espanja. Viidakoissa olen eniten kotonani. Kirjaimisellisesti jalat purossa tunnen koen kaikista eniten olevani pieni osa tätä kaikkea kaunista ja hyvää. Missioni on tuoda ympärilleni inhimillisyyttä, rohkeutta, aitoutta, leikkimielisyyttä ja välittämistä. Haluan, että seurassani jokainen saa olla juuri sellainen kuin on. Olen ihminen ihmiselle. En yhtään huonompi tai parempi.

Miksi minusta tuli valmentaja? Kamppailin täysin tietämättäni hermostollisessa selviytymistilassa ensimmäiset 28-vuotta elämästäni. Kuvittelin, että elämältä ei voi muuta odottaa kuin suorittamista, riittämättömyyttä, ulkopuolisuuden tunnetta, muiden miellyttämistä, hyväksynnän hakemista, huijarisyndroomassa ja epäaidoissa rooleissa elämistä. Vuosia sitten sairastin vaikean masennuksen. Elämäni pelottavin kokemus oli kuitenkin sysäys oikeaan suuntaan. Itseni äärelle. Suojamuurit ja panssarit alkoivat hajoilla. Nyt koen, että viimeisien vuosien aikana elämääni on viimein auennut kaista elää. Kyllä olen elänyt ennenkin, mutta tiedostaen, että jotain minussa on vialla paeten kummallista oloani ulkomaille ja seikkailuihin. Siirsin asioiden kohtaamista eteenpäin, kunnes seinä tuli vastaan.

 Eheytymiseni on siinä pisteessä, että pystyn antamaan oppimastani muille. My mess is my message. Tunnistan itsessäni uudenlaisen energian ja tunteen siitä, miten elämä kantaa. Korttitalo (oma henkinen hyvinvointi) ei ole koko ajan romahtamassa, koska perustus on muurattu uusiksi. Varmasti isot ja pienet susihukat yrittävät käydä puhkumassa, mutta en enää pelkää sitäkään. Kaikenlaiset ajanjaksot kuuluvat elämään. Syvyys ei ole enää yhtä pelottava paikka, kun on kohdannut omia pelkojaan, haavoittuvuuttaan, heikkouttaan, ihmisyyttään.

Tervetuloa kanssakulkijaksi!