Selviytymistila

Synkin aika vuodesta. Luovuus ei kuki. Siksi olen päättänyt ottaa talven rauhallisemmin blogini suhteen. Elämässäni tapahtuu tärkeitä ja mielekkäitä asioita, jotka vievät huomiotani toisaalle. Olen vuosien saatossa oppinut nauttimaan talvesta, vaikka marras-, joulu- ja tammikuu ovat aina aiheuttaneet minulle haasteita. Huomasin lokakuun lopulla oloni olevan tahmea, mutta ylivireinen ja levoton. Olin ollut pienessä operaatiossa, joka kielsi minulta avannon, saunomisen ja urheilun. Hyvinvointini kulmakiviä oli viety pois. Puhelinaddiktio korostui ja luuri ilmestyi käteen tuon tuosta. Huomasin olevani kireä töissä. En sietänyt vaikeita tai paineistavia tilanteita samalla tavoin kuin ennen. Normaalia negatiivisemmat kelat pyörivät mielessäni. Minun hermostolleni niin tuttu ja turvallinen ylivireinen selviytymistila oli aktivoitunut vähin äänin.

Aloin pohdiskella onko arkeni/työni muuttunut vai olenko minä muuttunut? Olin Helsingissä muutosvalmentaja opintojen parissa, kun lamppu syttyi; olen taas priorisoinut jotain muuta kuin omaa aikaani ja hyvinvointiani. Olen mennyt paikasta toiseen kuitenkaan tekemättä tarpeeksi asioita, jotka rauhoittavat ja maadoittavat minua. Tiedostaminen ja korjausliike. Mitään muuta se ei vaatinut, kun ei ollut kyse kovin pitkäkestoisesta tai vakavasta tilanteesta. Minulla on työkalut, joilla pitää itsestäni huolta. Kummallisesti sitä joutuu keksimään pyörän aina uudestaan.

Olen viimein tiedostanut syvemmällä tasolla, miten hermostomme on hyvinvointimme avainasemassa, kiitos opintojeni ja kirjallisuuden. Miksi emme yleisesti puhu siitä, miten hermostomme tila määrittelee pitkälti hyvinvointiamme? Koen itse, että niin pitkään kun hermostoni kävi jatkuvilla ylikierroksilla, myöskin kaipasin ympärilleni alituisesti vilskettä ja virikkeitä, että koin eläväni. Hiljaisuus, yksin olo ja rauhallisuus olivat usein jopa ahdistavia. Nyt nämä asiat ovat minulle elinehto, että saan pidettyä hermostoni turvan ja sosiaalisen liittymisen tilassa. Mielestäni kärjistetysti voisi sanoa, että nyky-yhteiskunnassa säntäilemme paikasta toiseen pitäen yllä hermostollista ylivireystilaa. Pitää olla tehokas ja saada paljon aikaiseksi. Kyllä, myös mukavilla ja mielekkäillä asioilla voi olla kääntöpuolensa. Loppu viimein kärsimme huonoista yöunista, vatsaongelmista, läsnäolon puutteesta, levottomuudesta, yhteydettömyydestä muihin ihmisiin ja itseemme, migreenistä tai vain epämääräisestä pahasta olosta, jota ei osaa nimetä. Suosittelen jokaista tutustumaan hermoston toimintaan.

Olen ymmärtänyt, että suurin osa suomalaisista kärsii enemmän tai vähemmän talven pimeydestä. Hermosto vetäytyy alivireyteen. Minusta se on täysin luonnollista, sillä tuskin ihmistä on tarkoitettu useaksi kuukaudeksi asumaan pimeään säkkiin. Tarvitsemme valoa. Itse olen hankkinut laadukkaan kirkasvalolampun, jonka parissa aloitan aamuni. Keho ymmärtää, että nyt on aamu ja melatoniini poistuu kehosta. Tämän pitäisi tapahtua luonnostaan auringon noustessa. Aivojen kannalta aamut ovat myöskin otollista aikaa. Nykytiedon mukaan aivot ovat yöunen jäljiltä hitaammilla aivokäyrätaajuuksilla, jolloin ne ovat vastaanottavaisessa, joustavassa tilassa. Tästä syystä aamu on loistavaa aikaa muovata vanhoja tai luoda uusia yhteyksiä. Rakastan hitaita aamuja lukien ja kirjoittaen. Avanto ja urheilu mukaan, niin päivä ei voisi paremmin alkaa. Olen miettinyt miten monen ihmisen aamu alkaa kiireellä ja stressillä sekä päivän uutisilla, jotka valitettavasti ovat usein tuuttaamassa pelkoa alitajuntaan heti aamutuimaan. Tosin hyvä aamu alkaa jo illalla. Olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota vuorokausirytmiin. Pyrin välttämään kirkkaita keinovaloja ja puhelimen käyttöä 1-2 tuntia ennen nukkumaanmenoa. Hyvät yöunet ovat etenkin tämän vuodenajan ehdoton selviytymiskeino.

Minä uskon siihen, että jokaisen ihmisen keho yrittää alituisesti viestiä, mitä se tarvitsee ja miten sillä olisi hyvä olla. Kovin usein jätämme kehomme viestit huomioitta tai emme edes tunnista niitä. Elämme enemmän päässämme, kuin kehossamme. Olen itse ollut hyvin usein laiska kehoni tarpeille. En ole laittanut lisää vaatetta päälle, vaikka olen ollut kylmissäni. Olen antanut verensokerin tippua alas laiskuuttani. Olen mennyt vessaan vasta, kun rakko on räjähtämäisillään. Kehoni on pyytänyt liikettä, mutta en ole sitä sille antanut. Emme voi ohittaa ihmisyyttämme kehollisuutemme tasolla. Kehomme hyvinvointi vaikuttaa suoraan mielemme hyvinvointiin sekä vice versa. Pidetään itsestämme huolta.

-Sini

Lukuvinkki: Nicole LePera – Elämä haltuun & Instagram the.holistic.psychologist