Olenko aina oikeassa? (2/2)
"Ihmisiin ei voi luottaa. En riitä. Olen luuseri." Edellisen tekstin lopussa mainitsemani uskomukset kaventaisivat elämää huomattavasti. Mielestäni nämä uskomukset ovat itselle haitallisia. Ovatko ne totta? Vain jos joku on ehdollistettu uskomaan niin. Ovatko ne hyödyllisiä? Eivät mielestäni. Mahdollisesti ne ovat syntyneet suojelemaan meitä eli toisin sanoen uskomukset voivat olla suojamekanismeja. Maslowin tarvehierarkian mukaan turva on ihmisen tärkein perustarve heti hengissä säilymisen jälkeen, joten aivomme tekevät kaikkensa pitääkseen meidät hengissä ja turvassa. Äärimmäisyyksiin vietynä uskomukset voivat kuitenkin kääntyä meitä vastaan. Käyn uskomusteni kanssa usein tämänkaltaisen keskustelun pääni sisällä Jeffrey Allenin vinkkiä hyödyntäen; onko tämä totta ja onko tästä uskomuksesta minulla jotain hyötyä? Tosin totuus on mielestäni vaikea käsite, sen vaikeasti määriteltävän luonteen vuoksi. Filosofiankin alalla sille on luotu monia totuusteorioita.
Koen itse uskomusteni läpikäynnin tuoneen persoonaani lisää rauhallisuutta, sekä reaktiivisuuden vähenemistä, kun minun ei tarvitse olla puolustamassa kaikkia näkökantojani. Oma tasapaino ja vapauden tunne lisääntyy, kun muilla ei ole yhtä paljon vaikutusta minun sisäiseen maailmaani. Ennen ärsyynnyin nopeasti, jos minua ei uskottu tai minun kanssa oltiin jostain itselle merkittävästä asiasta eri mieltä. Nykytodellisuudessani nämä tilanteet voivat olla antoisimpia, sekä kasvattavimpia keskusteluja. Saan kuunnella toista hypäten hänen ajatusmaailmaansa mielenkiinnolla, jonka jälkeen voin perustella tuohtumatta miksi minä ajattelen toisella tavalla. Haluan ymmärtää, miksi toinen ajattelee niin kuin hän ajattelee. Miten voin sanoa, että asiat mihin itse uskon ovat enemmän totta, kuin asiat mihin joku toinen uskoo? Moniin asioihin on olemassa faktapohja, mutta etenkin elämänkatsomuksellisissa asioissa ollaan sana sanaa vastaan. Minä tiedän paremmin omasta elämästäni kuin kukaan muu, mutta siihen minun herruuteni loppuukin. Minulla ei ole enää tarvetta saada ihmisiä uskomaan samalla tavalla kuin minä. Kutsuisin sitä jopa joissakin tilanteissa manipuloinniksi. Sitäkin olen osannut tehdä! Kukaan ei ole ratkaissut tämän maailman kaikkia mysteerejä ja salaisuuksia.
Minun blogini on vain minun tämän hetkinen todellisuuteni, joka muuttuu sitä mukaa, kun opin lisää sekä ajatuksiani haastetaan. Ajatusmaailmaa mullistavat oivallukset ovat mahtavia! Toivon, että jokainen voi peilata tekstejäni omaan elämäänsä ja poimia itselleen resonoivat asiat. Havaintokehäteorian mukaan ihmisille on luonnollista poimia ympäristöstään juuri ne asiat, jotka vahvistavat omia uskomuksia. Samalla tavoin ihminen valitsee ympärilleen ihmisiä, jotka uskovat samalla tavalla. Näin omat uskomukset vahvistuvat päivä päivältä, kun ne tukevat jo olemassa olevia sisäisiä malleja. Miten erilainen maailma olisikaan, jos etsisimme samalla innolla uskomuksillemme vasta-argumentteja. Maailmassa riittää kysymyksiä ja pohdittavaa koko ihmiselämäksi, eikä siltikään pääse kun vasta alkutaipaleelle. Parempi vain hyväksyä tietämättömyytensä ja säilyttää lapsenomainen uteliaisuus. Kaikki me voimme oppia toisiltamme valtavasti!
-Sini