Nyt minä olen minä
Kuka minä olen? Jokseenkin hankala kysymys eikä millään tavalla staattinen olotila vaan hyvinkin dynaamista. Jonkinlaisen määritelmän saisi minusta luotua kenties näillä tiedoilla: Sini, 29-vuotias, Joensuusta kotoisin ja sinne paluumuuttanut, matkailun liikkeenjohdon restonomi, asiakaspalvelija, tuleva muutosvalmentaja, kahden pupun mama, vuokraemäntä, 7 henkisen perheen keskimmäinen lapsi, aikaisempina koteina ollut Helsinki, Meksiko, Espanja, Thaimaa ja Costa Rica.
Kiinnostuksenkohteita jotka saavat minut eniten fiiliksiin: eläimet, kaikenlainen urheilu pallopeleistä boulderointiin ja maratoneihin, viidakot, auringonnousut ja -laskut, sääilmiöt, luonto, vuoret, retkeily, valokuvaus, kirjoittaminen, psykologia, matkailu, avantouinti, hyvinvointi, ravitsemus, lukeminen, laitesukellus, wakeboarding, arkkitehtuuri, historialliset pyramidit ja temppelit, estetiikka, taide, huonekasvit, mökkeily, sauna, tunturit, vesiputoukset, jongleeraus, muumit, laskettelu, oppiminen, musiikki, tanssiminen, ukulelen soitto, meri & simpukat rannalla.. Voisin jatkaa lähes loputtomiin. Elämässä on hirveästi ihania asioita!
Kuka minä sitten oikeasti olen, jos kaikki pinnallisen maailman asiat kuten tittelit ja saavutukset riisutaan pois? Jonkinlaista ydinminuutta voisi olla herkkyys, hyväntahtoisuus, maanläheisyys, rohkeus, kujeilevuus, syvällisyys, seikkailunhalukkuus, sosiaalisuus, muista välittäminen ja uteliaisuus elämää kohtaan. Introverttipuoleni saa minut käpertymään itseni äärelle kun olen sosiaalisesti ylikuormittunut ja viihdynkin hyvin yksin. Tosin parasta minulle elämässä ovat merkitykselliset keskustelut ja antoisat ihmiskohtaamiset. Pocahontas on suuri idolini ja inspiraation lähde. Hän on paljain jaloin kulkeva, seikkailunhaluinen, sydäntään seuraava oman tiensä kulkija. Kaarnamuorin sanat kaikuvat usein mielessäni "kuuntele sydäntäsi lapsi".
Minun on helppoa tunnistaa ihmisissä se hyvä mikä heissä on. Tunnistan myös varjopuolia, mutta koska tunnistan niitä myös itsessäni, en koe tarvetta tuomita tai paheksua muita. Luotan ihmisiin helposti ja välillä otan turpaani tämän asian takia, mutta en silti halua kyynistyä tai kovettaa itseäni. Yritän aina kohdata ihmiset lämmöllä ja avarakatseisena, mutta välillä omat epävarmuuteni aktivoituvat ja iskevät lukot päälle. Tavoitteeni ja toiveeni on, että jokainen ihminen saisi olla täysin oma itsensä minun seurassani. Loppujen lopuksi kaikki ihmiset ovat niin monella tapaa samanlaisia perus tarpeineen ja haluineen. Kaikkien kanssa löytyy jotakin yhteistä. Yritän olla joka päivä vähemmän sitä mitä maailma minulta odottaa ja enemmän sitä mitä koen olevani ja haluan olla. Poisoppiminen jo opituista itseään vastaan olevista ajatus- ja käytösmalleista on koko elämän kestävä työ. Eipä tässä oo onneks kiire mihinkkää!
-Sini