Kuinka luoda turvan kokemus?

Olen kirjoittanut blogissani aiemminkin, että turvan kokemus on ihmisen fyysisistä perustarpeista numero kaksi heti hengissä säilymisen jälkeen. Vaikka ihminen olisi fyysisesti turvassa, hänellä voi silti olla kokemus turvattomuudesta yksin tai muiden ihmisten ympäröimänä. Sosiaalisten tilanteiden pelossa on kyse sosiaalisesta turvattomuudesta. Se on voinut syntyä vuorovaikutuksessa esimerkiksi silloin, kun ei ole voinut luottaa ympärillä oleviin ihmisiin tai heidän käytöksensä ei ole ollut johdonmukaista tai ennustettavaa. Lähes jokaisella ihmisellä on edes jossain määrin menettämisen ja hylkäämisen pelkoa, sillä yhteys muihin on ollut elinehto lajimme selviytymiselle. Haluamme olla osa porukkaa, tuntea yhteenkuuluvuutta. Koen, että rakkaus ja turva kulkevat käsi kädessä. Turvan ulkopuolella vaanii hätä, ahdistus ja rauhattomuus. Selviytymistila. Pelko.

Koin viime viikonloppuna turvaa, jollaista en ollut koskaan aiemmin kokenut uusien ihmisten kanssa. Aloitin muutosvalmennusmatkani aloitusretriitillä Lohjalla. Meidän suuntauksemme on henkisen hyvinvoinnin ja etenkin traumapuolen ymmärrys. Sain tutustua yhdeksään samanhenkiseen mahtavaan ihmiseen, jotka tulevat olemaan läheisesti elämässäni seuraavan vuoden ajan. Olen ollut sosiaalisten tilanteiden jännittäjä etenkin uusien tai tuntemattomampien ihmisten seurassa. Menin usein kipsiin, kun porukassa oli edes yksi uudempi jäsen. Jopa koulussa tai kahvipöydässä kollegojen kanssa. Jännitykseni on onneksi vähentynyt huomattavasti, kun pääsin hermostollisesta paniikkitilasta pois. Silti tämä viikonloppu oli minulle mullistava. Ilmapiiri oli niin lämmin, salliva ja hyväksyvä, että se jopa herkisti minua ajoittain. Uskalsin puhua syvällisiä, nauraa itselleni ja tanssia ihmisten edessä aitona, raakana itsenäni, juuri sellaisena kun olen tässä hetkessä. Vapauttavaa ja eheyttävää. Yhteys muihin ihmisiin voi syntyä hyvin nopeasti, kun kaikki ovat sille avoimina. En malta odottaa mitä tämä vuosi heidän kanssaan tuo tullessaan.

Mistä tämä sosiaalisen turvan kokemus muodostuu? Ajattelen, että se syntyy yksinkertaisuudessaan siitä, että saa rauhassa olla sitä mitä on. Ei tarvitse vakuuttaa ketään omasta itsestään, ei tarvitse puolustautua ja pitää defenssejä yllä. Ei tarvitse vetää minkäänlaista roolia. Ei tarvitse puhua, jos haluaa mielummin olla yhdessä hiljaa. Minua itseäni helpottaa se, että ympäröivät ihmiset eivät käyttäydy reaktiivisesti. He kuuntelevat aidosti ja antavat kaikkien mielipiteille tilaa ilman tuomitsemista. Loimme viikonloppuna juuria, sille mitä tulemme valmentajina eniten tarvitsemaan; osaamista luoda turvan, luottamuksen, yhteyden ja läsnäolon tila. Viikonloppu oli kokemus, josta tulen ammentamaan aina. Kouluttajamme on turvan luomisen mega-ammattilainen. Valmentajan tulee ottaa huomioon, miten olla mahdollisimman turvallinen ihminen valmennettavalle. Sitä haluan vaalia myös ilman minkäänlaista ammatti-identiteettiä kaikissa ihmissuhteissani. Ketkä ja millaiset ihmiset ovat sinun elämäsi turvallisimpia ihmisiä? Miksi heidän kanssaan on hyvä olla? Miten voi itse olla turvallisempi muille?

Kukaan muu ei voi luoda turvan kokemusta toisen pään sisälle, mutta muut ihmiset voivat tukea ja auttaa sen luomisessa. Kuinka minä luon turvan kokemuksen itselleni? Tapoja ja keinoja on monia, ja jokainen voi valita itselleen ne, jotka toimivat parhaiten. Minulle turvan kokemuksen luomisen kulmakivi on läsnäolevaan hetkeen juurtuminen. Otan aikaa heti aamuun, että en joudu aloittamaan päivääni kiireessä. En ylipäätään yleensä koe olevani kiireinen, vaikka elämässäni tapahtuukin melko paljon. Tommy Hellstenkin sanoo, että voi tehdä paljon, mutta olla kiireettömyyden tilassa läsnä siinä mitä tekee kullakin hetkellä. Mikäli haluan kuitenkin rentoutua kunnolla käytän kaikkia aistejani hyödyksi. Tuoksut, musiikki, kynttilät, kosketus, tumma suklaa tai muu syöminen. Vesielementti kylvyn, suihkun, uimisen muodossa tai jalat purossa. Hitaat luontokävelyt, kesäisin paljain jaloin, joissa tarkoitus ei ole päästä paikasta A paikkaan B. Korkeat paikat ja horisontin tuijottelu. Pidän taskuissani kastanjoita tai tammenterhoja, joita otan käsiini pyöriteltäväksi tai tutkittavaksi. Keskitän huomioni yhteen asiaan kerrallaan. Tärkeintä on olla itselleen turvallinen. Olen oppinut puhumaan itselleni kannustavasti ja kauniisti. Kehoni on minulle turvallinen. Voin aina laittaa kädet rinnan päälle ja hengitellä hetken syvään tai silitellä itseäni. Kehomieliyhteys on kaiken a ja o; kuuntelen mitä kehoni ja mieleni kaipaa. Tämä kaikki vaatii aikaa, tilaa ja itsetuntemusta. Annetaan se lahja meille itsellemme.

-Sini