Kohti rakkautta (1/2)

Vuoden 2022 alusta asti elämäni motto on ollut: "Mene aina kohti rakkautta". Puhunko nyt romanttisesta rakkaudesta? Voi en veikkosta! Puhun universaalista rakkauden käsityksestä, mitä mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan. Itselleni se on tunne siitä, että maailmassa on rutkasti hyvyyttä ja rakkaus on universumin kannatteleva voima. Rakkaus herkistää meistä monet ja osuu suoraan meidän ytimiimme. Kutsuisin sitä jopa pyhyyden kosketukseksi. Rakkaus on maaginen olotila, joka luo yhteyden myös täysin tuntemattomien ihmisten välille. En ole keksinyt mitään parempaa tai merkityksellisempää tapaa elää kuin rakkaudesta käsin. Kysyn itseltäni: "Mitä rakkaus tekisi?" Antiikin filosofitkin kuvasivat, että rakkautta tuntuu olevan montaa eri lajia. Esimerkiksi romanttista, ystävien ja perheenjäsenten välistä, lähimmäisen rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan ja rakkautta itseään kohtaan.

Kuulin vuosia sitten teorian rakkaustankista. Hyvin rakkaudettomissa kodeissa esimerkiksi alkoholismin, tunnekylmyyden tai väkivaltaisuuden alla kasvanut ihminen voi jäädä "kitukasvuiseksi" kuin mänty kuivalla kalliolla. Kitukasvuisella tarkoitan ihmistä, joka kenties vihaa itseään ja kokee maailman olevan rakkaudeton ja vaarallinen paikka. Hän ei elä täyttä potentiaaliaan. Vauva, jota ei kosketeta, kuolee. Sen sijaan ihminen, joka on kasvanut rakkautta tulvivassa, tasapainoisessa kodissa on saanut hyvin erilaiset lähtökohdat elämään. Ihminen, joka rakastaa itseään ja on sinut itsensä kanssa voi kokea rakkaustankkinsa olevan suhteellisen täynnä. Hänen on mahdollista jakaa paljon rakkautta ympäristöönsä, sillä hänen oma tankkinsa vuotaa automaattisesti yli. Tämä ihminen saa osakseen paljon rakkautta ympäriltään, sillä niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Love attracts love.

Minulle rakkaustankin täyttöaste korreloi onnellisuutta. Sen täyttöaste voi vaihdella läpi elämän omien elämäntilanteiden mukaan. Rakkaustankin ollessa tarpeeksi täynnä ei enää tarvitse hakea ihmisten hyväksyntää, arvostusta ja miellyttää kaikkia. Saa vain olla oma itsensä. Silloin ei takerru pakonomaisella tavalla perheenjäseniin, ystäviin tai kumppaniin eikä kehitä heihin emotionaalista riippuvuussuhdetta. Tätä on läheisriippuvuus, jonka kanssa olen paininut koko elämäni. Yksikään meistä ei pärjäisi yksin, mutta en usko, että meidän tulisi olla takertuvalla tavalla riippuvaisia muista ihmisistä lapsuutemme jälkeen. Meidän tulisi tehdä itsestämme paras ystävämme, sillä meistä jokainen on suhteessa vain itseensä koko elämänsä. Muut ihmiset ovat elämässämme vain tietyn ajan, hyvin harva koko elämää. Saamme rakastaa muita täysillä, sitoutua ja tuntea heihin suurta läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta, antaen heidän kuitenkin säilyttää oman elämänsä itsemääräämisoikeus ja vapaus.

Yksi tärkeimmistä omaan elämääni auttaneista ihmisistä on terapeutti Tommy Hellsten. Olen kuluttanut paljon hänen sisältöään kirjoista Youtube-videoihin. Tulen siteeraamaan häntä blogissani vielä monet kerrat. Tommy sanoo: "Kun sinulle puhutaan rakkauden kieltä, alat syntyä siksi joka olet." Minun mielestäni emme voi kukoistaa elämässämme ellemme saa ja anna rakkautta. Tunnen kiitollisuutta kaikkia ihmisiä kohtaan, joiden kanssa olen jakanut rakkautta, sillä he ovat tavalla tai toisella muokanneet elämääni. Usein ihmiset pitävät arvossa pitkiä pari- tai ystävyyssuhteita, mutta todellisuudessa ne eivät välttämättä kerro mitään suhteen laadusta. Hyvinkin pikainen rakkaudellinen kohtaaminen voi jättää vahvan tunnejäljen. Sen takia olen kiitollinen jo hiipuneistakin rakkaudellisista ihmissuhteista. Olen saanut rakastaa ja alkaa kasvamaan siksi, joka olen. Pystyvyys vastaanottaa rakkautta ei ole itsestäänselvyys, jos ei koe olevansa rakkauden arvoinen. Tosin kaikki meistä ovat. Aito rakkaus eheyttää sydäntä tuli se missä muodossa tahansa ja keneltä hyvänsä.

Löysin päiväkirjasta tämän katkelman keväältä 2018 toisen lievemmän masennuskauteni ajalta. "Jotenkin oudolla tavalla oon aina kokenu et miussa on paljon rakkautta, jota en vaan osaa kanavoida ulos, se jää miun epävarmuuksien ja pelkojen alle. Turvatarkastajana (2015) koin ekaa kertaa et rakastan ihmisiä oikeesti, hyvinä päivinä ihan randomeitakin. Nyt koen niin suurta tyhjyyttä, koska haluaisin rakastaa ja näyttää tunteita enemmän. Tunnekylmyys on se mikä on hajottanu miut. Ihmiset on tärkeintä miulle. Ilman rakkautta ei oo mitään."

Katkelma saa kyyneleet silmiini. Tuona aikana ajattelin, että olen vähintäänkin kaksisuuntaisen mielialahäiriön sairastaja. Mutta onneksi tuon kevään jälkeen masennukseni ei ole uusiutunut. Olin ongelmieni ytimessä kiinni ja ymmärsin mikä on tässä elämässä itselleni tärkeintä. Rakkaus.

-Sini