Eläminen sallittu

Hauskaa että olet eksynyt seuraamaan blogiani, jossa tehdään syväsukellus ihmisyyteen. Olen päässyt itseni kanssa jo pitkälle vaikka olenkin ikuisesti matkalla. Kuka minä olen ja miksi aloitan kirjoittamaan ajatuksiani ja tarinaani? Todennäköisesti tarinani ei ole normaalista kovinkaan poikkeava mutta juuri siksi hyvin samaistuttava. Kamppailin täysin tietämättäni selviytymistilassa ensimmäiset 28-vuotta elämästäni. Kuvittelin, että elämältä ei voi muuta odottaa kuin suorittamista, riittämättömyyttä, ulkopuolisuuden tunnetta, muiden miellyttämistä, hyväksynnän hakemista, huijarisyndroomassa ja epäaidoissa rooleissa elämistä. Vuosia sitten sairastin vaikean masennuksen. Elämäni pelottavin kokemus oli kuitenkin sysäys oikeaan suuntaan. Itseni äärelle. Panssarit ja maskit alkoivat ensimmäistä kertaa hajoilla ja valoa pääsi sisään osoittaen siihen suuntaan kuka kenties olen Tommy Hellstenin oivalluksin kuvattuna.

Nyt koen, että viimeisen parin vuoden aikana elämääni on viimein auennut kaista ELÄÄ. Kyllä olen elänyt ennen tätäkin mutta tiedostaen, että jotain minussa on vialla paeten kummallista oloani ulkomaille ja seikkailuihin. Siirsin asioiden kohtaamista eteenpäin kunnes seinä tuli vastaan. Eheytymiseni on siinä pisteessä, että koen pystyväni antamaan oppimastani muille. My mess is my message. Tunnistan itsessäni täysin uudenlaisen energian ja tunteen siitä miten elämä kantaa. Korttitalo (oma henkinen hyvinvointi) ei ole koko ajan romahtamassa, koska perustus on nyt muurattu uusiksi. Varmasti isot ja pienet susihukat yrittävät käydä puhkumassa mutta en enää pelkää sitäkään. Syvyys ei ole enää yhtä pelottava paikka kun on kohdannut omia pelkojaan, haavoittuvuuttaan, heikkouttaan, ihmisyyttään.

Tämä vuosi tuntuu kutkuttelevalta. Oma todellisuus ympärillä muuttuu oman sisäisen muutoksen kautta. Seurasin sydämeni kutsua palata lapsuuteni kotikaupunkiini Joensuuhun 10 vuoden Helsingissä asumisen jälkeen. Muuttoauton nokka lähti vappuaattona kohti Joensuuta. Tavoitteenani on elämän muokkaaminen vielä enemmän omannäköiseksi ja mielekkäämmäksi. Syksyllä aloitan töiden ohella matkan kohti kutsumustani; opinnot integratiivisena muutosvalmentajana stipendin turvin. Jo vuoden verran olen haaveillut raadollisen rehellisen blogin aloittamisesta anonyymina. Rohkeuteni kasvettua, koen kuitenkin, että omana itsenäni kirjoittamalla voin olla samaistuttavampi. Missioni on tuoda ympärilleni inhimillisyyttä, rohkeutta, aitoutta, leikkimielisyyttä ja välittämistä. Ne ovat itselleni sydämen asioita. Toivon, että blogini johdattaa lukijan oivalluksian äärelle. Tervetuloa miun mukaan!

-Sini